Alustus 4 – Miten voin olla varma uskostani?

Hiltunen kertoo kirjassaan seuraavan tapauksen.

Eräs nuori uskossa oleva nainen, joka kävi Hiltusen pitämässä raamattupiirissä, rakastui vankilasta juuri vapautuneeseen mieheen. Merkit liiton onnistumiselle näyttivät erittäin huonoilta ja Hiltunen sen sanoikin sen naiselle. Suorastaan varoitti tätä menemästä liittoon miehen kanssa. Nainen meni kuitenkin naimisiin miehen kanssa ja sai tämän kanssa lapsen. Mies hylkäsi vaimonsa ja lähti. Nainen jäi yksin lapsensa kanssa. Kaiken tämän seurauksena nainen soitti Hiltuselle ja kertoi, ettei halua olla enää Jumalan kanssa missään tekemisissä.

Kysymyksiä mietittäväksi edellä olevasta johtuen;

1. Luopuiko nainen ”eräällä tavalla” uskostaan jo silloin, kun hän syöksyi suin päin suhteeseen varoituksista huolimatta? Jos nainen ei silloin luopunut uskostaan, mistä hän sitten luopui?

2. Millaiseen Jumalaan nainen itse asiassa uskoi (millainen kuva Jumalasta naisella oli)?

3. Mistä tiedän että uskoni on oikea?

Toinen kertomus.

Mies on ostanut hienon moottoripyörän. Hän on kehunut uskoville ystävilleen, miten Jumala on häntä siunannut ja varjellut. Tämän pyöränkin hän on saanut Jumalalta. Pyörä kaatuu. Sen voi korjata teknisesti hyvään kuntoon ilmaiseksi, mutta siihen jää kuitenkin ulkonäöllinen ”kauneus”virhe. Vakuutus ei kata vahinkoa.

Kysymyksiä mietittäväksi edellä olevasta johtuen;

1. Miksi mies tunsi katkeruutta Jumalaa kohtaan?

2. Miksi Jumala ei pitänytkään huolta – vai pitikö kuitenkin? Ja millä tavalla Jumalan pitäisi olla sitoutunut pitämään huolta lapsistaan (ja varsinkin heidän omaisuudestaan)?

3. Missä se, että Jumala rakastaa meitä, näkyy?

Mieti edellä olevia kysymyksiä – ja vastaa niihin. Lisäkysymyksiä;

1. Miksi Jumala horjuttaa joskus meidän uskoamme?

2. Kuinka pitkälle sallisin Jumalan puuttuvan asioihini?

Sana-lehdessä keväällä 2007 ollut juttu.

”Uskon lyhyt oppimäärä”

Jeesus on uskon perustaja (alkaja, vaikuttaja, antaja) ja täydelliseksi tekijä (täyttäjä, loppuun saattaja).

Hebr 12:2. katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.

Ef 2:8-9. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.

Jumala saa meidän kauttamme aikaan myös kaikki uskon teot.

Fil 2:13. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.

Ef 2:10 (edellinen käännös). Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Armolahjat ovat Jumalan antamia ”työkaluja”, joiden avulla Jumala vie asiaansa meidän kauttamme eteenpäin.

Uskon päämäärä on sielujen pelastus (eli miksi uskomme):

1 Piet 1:9. sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

Aikuinen usko kohdistuu Jeesukseen ja asettaa luottamuksensa siihen että Jumala on mukana silloinkin, kun on vaikeaa tai ahdistaa. Usko joutuu aina koetelluksi ja se tekee kipeää.

Me jotka uskomme, riemuitsemme jopa ahdingosta, koska ahdinko saa meissä aikaan kestävyyttä, jolla selviydymme kiusauksista ja kiusauksista selviytyminen antaa toivoa.

Room 8: 28. Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa.

Joh 16:33. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."

Rom 5:1-5 Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. 2. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. 3. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, 4. kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. 5. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

Oikein ymmärretty usko poistaa tarpeen siirtää vuori. (Esillä olemisen tarve vähenee.)

Matt 17:20 "Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta.

Mark 11:23. Totisesti: jos joku sanoo tälle vuorelle: 'Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen!', se myös tapahtuu, jos hän ei sydämessään epäile vaan uskoo, että niin käy kuin hän sanoo.

Jeesus puhuessaan vuoren siirtämisestä, saattoi viitata öljymäkeen, jonka Hän halkaisisi ja siirtäisi toisessa tulemisessaan kuninkaana.

Jeesus ei siis kehottanut meitä suurentamaan uskoamme, (Kuinka me voisimme saada sydämessämme asuvaa Pyhää Henkeä yhtään suuremmaksi?) vaan elämään elämämme Jumalan Sana huomioiden (Antamaan Pyhän Hengen tehdä työtään).

Usko on sitä, että kun me huomaamme poikenneemme Jumalan sanasta, me käännymme takaisin Jumalan äänen suuntaan (raamattu on Jumalan ääni).

Vastauksia ensimmäisen sivun kysymyksiin.

Ensimmäinen kertomus (Hiltunen)

Luopuiko nainen ”eräällä tavalla” uskostaan jo silloin, kun hän syöksyi suin päin suhteeseen varoituksista huolimatta? Jos nainen ei silloin luopunut uskostaan, mistä hän sitten luopui?

Vaikka nainen tekikin pesäeron Jumalasta, Jumala ei ole hyljännyt naista. Todennäköisesti nainen joutuu vielä useamman kerran elämänsä aikana valintatilanteeseen. Jumala vie ikään kuin uudelleen vastaavaan tilanteeseen, jossa voimme valita Hänen puoleensa.

Nainen luopui naimisiin mennessään terveestä järjestä (rakkaus näkee rakastetussaan vain tuohon toiseen heijastamansa odotukset ja ihanteet mutta ei vikoja).

Petettynä ja hylättynä naisella olisi ollut mahtava tilaisuus kasvaa tiedossa, viisaudessa ja elämänkokemuksessa. Nyt hänellä olisi jopa ollut mahdollisuus tutustua Jumalaankin paremmin. Mutta hän valitsi katkeruuden. Mahdollista on myös se, että nainen ”kostaa” alitajuisesti Jumalalle sen, että joutui hyljätyksi. ”Jumala on syyllinen, kun antoi minun tehdä virheen, vaikka olisi kaikkivaltiaana voinut estää sen.”

Millaiseen Jumalaan nainen itse asiassa uskoi (millainen kuva Jumalasta naisella oli)?

Jumala rakastaa minua kyllä ja korjaa myös rakkaudessaan minun erehdykseni niin, että en joudu vastuuseen teoistani. (Eli voin elää niin kuin haluan ilman seuraamuksia.)

Minä olen niin tärkeä Jumalalle, että hän tekee kaikkensa minun hyvinvointini eteen. (Myös muuttaa mieheni luonteen sellaiseksi kuin haluan.)

Mistä tiedän että uskoni on oikea?

Silloin kun uskon kohde on Jeesus ja se mitä Hän on tehnyt puolestani. (Ei se, mitä minä voin tehdä Jumalalle.)

Oikea usko palaa Jumalan luo Jeesuksen sovintoveren turviin aina erehdysten ja syntiin lankeamisten jälkeenkin. Sillä uskova tietää itsensä vajavaiseksi, erehtyväksi ihmiseksi. Uskova kyllä yrittää aina ojentautua Jumalan sanan, Raamatun, mukaan, mutta hyväksyy erehtyväisyytensä.

Toinen kertomus.

Miksi mies tunsi katkeruutta Jumalaa kohtaan?

Koska tietyllä tavalla menestysteologinen piirre romuttui. Menestystä ja Jumalan hyväksyntää ei voi ostaa hyvillä teoilla. Menestyminen ei ole sama kuin Jumalan siunaus. Mies oli vaarassa kiintyä Jumalan lahjaan enemmän kuin lahjan antajaan ja Jumala rakkaudessaan korjasi tämän vinoutuman.

Miksi Jumala ei pitänytkään huolta – vai pitikö kuitenkin? Ja millä tavalla Jumalan pitäisi olla sitoutunut pitämään huolta lapsistaan (ja varsinkin heidän omaisuudestaan)?

Mies tunnusti katkeruutensa sekä Jumalalle itselleen että muille. Jumala haluaa meiltä rehellisyyttä. Jos vihaan Jumalaa, saan sen tunnustaa Hänelle. Jos en ymmärrä Häntä ja Hänen toimintaansa ollenkaan, saan sanoa sen Hänelle. Jumala ei nimittäin halua niinkään meidän työpanostamme, sanojamme, lahjoituksiamme tai muutakaan mitä meillä on Hänelle antaa, vaan Hän haluaa meidät itsemme (suhteeseen kanssaan).

Kyllä Jumala piti huolta, nimenomaan miehestä itsestään, ei niinkään miehen omaisuudesta.

Jumala on todellakin sitoutunut pitämään huolta lapsistaan. Ja siksi Jumala käy tarvittaessa kovin käsin kiinni lasten omaisuuteen, jos omaisuus on vaarana tulla suhteen väliin. Saa omistaa, mutta omaisuuteen ei saa kiinnittää sydäntään, sillä sydän kuuluu Jumalalle.

Missä se, että Jumala rakastaa meitä, näkyy?

Se ei näy siinä, että saamme omaisuutta, ystäviä, terveyttä, jne. Se näkyy siinä, että Jumala luopui oikeastaan kaikesta siitä, mitä Hän Jumalana on, ja syntyi ihmiseksi kärsimään ihmisen osan, myös kuoleman, että minä ja sinä emme joutuisi ikuiseen eroon Jumalasta.

Lisäkysymykset;

Miksi Jumala horjuttaa joskus meidän uskoamme?

Sana-lehden juttu oikeastaan vastaa tähän kysymykseen.

Kuinka pitkälle sallisin Jumalan puuttuvan asioihini?

Itse en sallisi Hänen puuttuvan asioihini ollenkaan. Onneksi Hän rakastaa minua niin paljon, että puuttuu aina kun on tarvis.